play

Nurmeksessa järjestetään uusi lasten kesäleiri – Katso kuvat ihanista kotieläimistä

Emmi Korhonen haluaa antaa lapsille samanlaisia leirikokemuksia kuin itsekin aikoinaan sai.

Emmi Korhonen haluaa antaa lapsille samanlaisia leirikokemuksia kuin itsekin aikoinaan sai. Kuva: Risto Kuittinen

Risto Kuittinen

Savikylässä Vaaranpään tilalla järjestetään heinäkuussa kaksi arkiviikon lasten päiväleiriä, joissa 7–12-vuotiaat pääsevät touhuamaan kotieläinten ja luonnon pariin. Leirien jälkeen tilalle avautuu kotieläinpiha opastettuine kierroksineen.

– Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun viime kesänä ei ollut paljoa leiritoimintaa lapsille Nurmeksen alueella. Alakoululaiset tarvitsevat ohjelmaa, varsinkin kun vanhemmat ovat monesti kesällä töissä, kertoo perheen emäntä ja viittä vaille valmis sosionomi Katariina Rissanen.

Rissasten perheen toinen sosionomiopiskelija Emmi Korhonen pitää jo kesäkuussa heppapäiviä, joissa osallistujat pääsevät tutustumaan hevosiin hoitamisen ja talutusratsastuksen sekä kärriajelujen merkeissä. Heppapäiviä on kysynnän mukaan elokuussakin.

– Olen ollut ohjaamassa leirejä ja heppakerhoja. Varmaan siitä se idea lähti kehittymään. Haluan myös kokemusta itselleni ja kokeilla, miten leirin järjestäminen toimii, Korhonen kertoo.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Päiväleirien ohjelmassa on hevostelun lisäksi luontoretkiä, eläintenhoitoa ja kädentaitoja.

– Leirien ohjelma tulee leiriläisten toiveiden mukaisesti. Ohjelmaa voidaan muokata porukan mukaan, toimitaanko enemmän eläinten kanssa vai luonnossa. Yhteisesti on pelejä ja leikkejä, askartelua ja kädentaitoja. Uimalampi on yksi kiva ohjelmanumero, Rissanen kertoo.

Rissanen arvelee, että luonto on monille nurmeslaisille lapsille tuttu ympäristö, mutta ei kaikille ja joillekin se voi tuntua jopa pelottavalta.

– Opetellaan sitä, miten luonnossa ollaan, mitä sieltä voi poimia ja mitä ei kannata poimia. Mietitään yleisesti, mikä siellä on kiinnostavaa ja mitkä asiat voivat olla jännittäviäkin, Rissanen kertoo.

Perinteisiä lajeja

Vaaranpään tilan laitumilla käyskentelee kolme suomenhevosta ja kymmenen kainuunharmasta, kanalassa majaansa pitävät tyrnäväläiset maatiaiskanat ja kukko. Isäntä Jarkko Rissanen on puolestaan harrastanut parisenkymmentä vuotta suomenpystykorvia.

– Itselle on aina kolahtanut se ajatus, että ne ovat olleet niitä meitä suomalaisia hengissä pitäviä lajeja jo kauan sitten. Niissä on niitä hyviä ominaisuuksia edelleen jäljellä. Ne ovat järjestään hyviä hoitamaan jälkeläisiään. Pärjäävät vähän pienemmissä ja karuimmissa oloissa. Niitä on syytä varjella, Katariina Rissanen sanoo.

Kuusihenkisestä perheestä neljä harrastaa hevosia, joten hevoset ovat tottuneet myös pienempiin lapsiin. Rissanen sanookin, että hyvä ja tasainen luonne, jopa lupsakkuus, on tärkeä ominaisuus hevosessa.

Hyvä esimerkki rauhallisesta hevosesta on suomenpienhevonen Väinö, joka on jykevä, pikkuisen lihava ja säkäkorkeudeltaan 143-senttinen, melko ponimainen tapaus.

– Kaikin puolin lasten silmää miellyttävä, Rissanen hymyilee.

Vanha tamma Kultavilja on puolestaan tehnyt metsätöitä ja kokeillut jopa raveissa juoksemista.

– Se on juuri sitä, mitä suomenhevonen edustaa, monipuolinen. Sitten kun kentälle mennään ja lapsi nousee selkään, se kulkee kuin maailman vanhin ja laiskin hevonen. Siltä löytyy kaikki, mitä tarvitaan, Rissanen sanoo.

Aitoa osallisuutta

Katariina Rissanen on tehnyt työuraansa tilitoimistoyrittäjänä, mutta muutama vuosi sitten hän päätti yrittäjäarjen ja ruuhkavuosien paineessa vaihtaa alaa ja aloittaa sosionomiopinnot, eikä ole päätöstään katunut. Kirjanpitotaitoaan hän pitää edelleen yllä parin pienemmän kirjanpidon muodossa.

– Psykologia ja sosiaaliala ovat aina olleet mielessä. Opintovuodet olivat tosi mielenkiintoisia, ja olen nyt tehnyt sosiaaliohjaajan töitä sosiaalipalvelukeskuksessa Siun sotella syksystä lähtien.

Vanha tamma Kultavilja on monipuolinen suomenhevonen, joka on tehnyt muun muassa metsätöitä.

Vanha tamma Kultavilja on monipuolinen suomenhevonen, joka on tehnyt muun muassa metsätöitä. Kuva: Risto Kuittinen

Lampi muodostui niittyjen ja asuinrakennuksen väliin. Eläimet eivät kuitenkaan pääse lampeen, vaan se on tarkoitettu ihmisten uimakäyttöön.

Lampi muodostui niittyjen ja asuinrakennuksen väliin. Eläimet eivät kuitenkaan pääse lampeen, vaan se on tarkoitettu ihmisten uimakäyttöön. Kuva: Risto Kuittinen

Vaaranpään tilan kanat ja kukko ovat tyrnäväläistä maatiaiskanakantaa.

Vaaranpään tilan kanat ja kukko ovat tyrnäväläistä maatiaiskanakantaa. Kuva: Risto Kuittinen

Koulutuspohjan kautta leireillä onkin oma pedagoginen puolensa, vaikka pääasia onkin pitää hauskaa. Rissanen teki opinnäytetyönsä sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta.

– Leirillä oppii yhteistyötaitoja, kun toimitaan yhdessä ja ryhmäydytään viikon aikana. Tavoitellaan aitoa osallistumisen ja osallisuuden tunnetta. Pyritään, että kaikilla olisi hyvä olla täällä, Rissanen kuvailee.

Emmi Korhonen muistelee omia hyviä leirimuistoja lapsuudesta ja sanoo, että haluaa tarjota muillekin vastaavia kokemuksia.

– Leireissä parasta oli varmaankin se yhteisöllisyys ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Minulla ainakin oli silloin myös leirin hevoset. Olin niihin niin ihastunut, että piti joka välissä päästä paijaamaan, Korhonen kertoo.

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta