Höyryn voimalla jo 30 vuotta – Tapani Laaksomiehen Höyryraide on jatkonsa risteysasemalla

Kuopiolaiset Arja ja Esko Vuolle kokivat mieleisen yllätyksen kesän korvalla Nurmeksen vierailullaan. Äitienpäiväreissun nähtävyyskohteena oli tutustuminen Nurmeksen vanhaan kaupunkiin, Puu-Nurmekseen, minkä innoittamana pariskunta päätti piipahtaa myös veturitallilla ratapihalla seisovien vanhojen puuvaunujen houkuttelemana.

Veturitallin isäntä, höyryveturimies henkeen ja vereen, Tapani Laaksomies oli tapansa mukaan tallillaan, tällä kertaa siistimässä pihoja siimaleikkurilla, satunnaisten matkailijoiden ilmaantuessa ratapihalle.

Kuopiolaiset vieraat saivat matkaevääkseen tuhdin tietopaketin höyryjunista ja rautateiden historiasta alan asiantuntijan kertomana, kolmen vuosikymmenen tuomalla kokemuksella. Esko Vuolle oli kiinnostunut muun muassa junavaunujen alustarakenteista ja sai käsityksilleen vahvistuksen.

Veturitallin isännän esitellessä vaunukalustoa vieraat innostuivat kyselemään, olisiko joskus mahdollista päästä aikamatkalle höyryjunan kyytiin.

Kuultuaan, että junamatka onnistuu tulevana kesänä muun muassa Höljäkkään tai Joensuuhun, kirsikkana kakun päällä juhlavuoden reissu Valtimolle asiaan kuuluvilla mausteilla, kuopiolaispariskunta lupasi palata raiteille ja tarjota nostalgiaelämyksen myös pojanpojilleen.

Uuden risteyksen eessä

Tapani Laaksomies otti ensituntumaa rautateille ja höyryveturiaikaan yli 60 vuotta sitten saatuaan joululahjaksi ympyränmuotoisen pienoisrautatien. Kun serkkupojallakin oli pienoisrautatie, tosin suurempi, innostus rautateitä kohtaan kasvoi ja pojat puskivat täyttä höyryä harrastukseen kiinni.

Kiinnostus konetekniikkaan vei Laaksomiehen konepajakoulutukseen ja alan töihin, jossa konetekniikka tuli tutuksi. Veturiharrastus kulki työuran aikana sivuraiteilla, mutta harrastus vei miehen ennen pitkää kokonaan ja asemapaikka vaihtui sen mukaan.

Laaksomies aloitti höyryraideliikenteen isännöimällä alkuun Haapamäen höyryveturipuistoa. Liikennöinti jatkui omalla kalustolla muun muassa Porvoon ja Suolahden asemapaikoilta. Nurmes vakiintui asemapaikaksi vuonna 2013.

Nyt Höyryraide on risteysasemalla isännän pohtiessa yritykselleen jatkoa.

– Aika on ollut antoisaa. Jos olisin tämän ajan ollut vieraalla töissä, moni asia olisi jäänyt kokematta, Laaksomies niputtaa menneet vuosikymmenet.

Kaupparekisterissä Höyryraide Steamrail on luokiteltu yleishyödylliseksi yritykseksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lähes kaikki, mitä yritys tuottaa, kiertyy yrityksen pyörittämiseen, Laaksomies tarkentaa.

Vaikka pitkän matkan varrelle on mahtunut myös vastoinkäymisiä, Laaksomies on tyytyväinen elämäntapaansa. Suurimpia murheita höyryrataliikenteelle toi viime aikoina matkustajat karkottanut korona. Uusia uhkapilviä nousi itäiseltä taivaalta Ukrainan sodan myötä.

– En tippaakaan kadu valintojani, mutta yksikseen tämän yrityksen pyörittäminen käy raskaaksi. Katsotaan tämä kesä ja sen jälkeen mennään vuosi kerrallaan eteenpäin.

Matka höyryraiteilla on ollut koko ajan opiskelua, käytyinä ovat muun muassa kaikki liikkenöintiin, turvallisuuteen, höyrykattilan käyttöön ja huoltoon liittyvät koulutukset. Myös aikalaiseen tekniikkaan perehtyminen on oma lukunsa. Se Laaksomieheltä sujuu kuin vettä valaen, että maallikko ei meinaa kyydissä pysyä.

– Ei tämä kuitenkaan rakettitiedettä ole, tarkoin säädeltyä kylläkin. Tekemistä tässä kyllä piisaa, ja kyllä minä taustajoukoissa ja opastajana toimin, jos vaan innokas jatkaja tähän löytyy, Laaksomies lupaa.

Apukädet tarpeen

Tallilla on tarvetta konepuolen lisäksi myös monenlaisille apukäsille halkosavotasta tallin timpurointiin. Korjausvelka kun kasvaa koko ajan ilman toimenpiteitä.

Talkoohenki on tallilla tuttua, mutta osa aktiivitalkoolaisia on ikääntynyt ja osa muuttanut paikkakunnalta pois, joten lisäkädet olisivat tarpeen.

– Yksin tätä on kuitenkin mahdotonta pyörittää, Tapani Laaksomies tähdentää.

Ydinporukka oli harrastukseen harjaantunutta ja osasi omatoimisesti ryhtyä hommiin, vaikka isäntä ei ollut paikalla. Junien liikennöintiin Laaksomies saa apukäsiä alan harrastajilta ympäri Suomea.

Naapuriapua tallin talkoisiin on tullut myös muilta vanhan ajoneuvokaluston harrastajilta, muun muassa paikalliselta Wanhat vehkeet -yhdistykseltä ja naapurikunnasta Rautavaaralta vanhojen koneiden harrastajilta, josta porukkaa on ollut kerralla yli kymmenen henkeä.

– Vanhin oli 90-vuotias pappa. Piti ihan toppuutella, kun innostui heittelemään halkoja tenderiin, Laaksomies naurahtaa.

Tarvetta toiminnalle

Tarvetta höyryraideyritykselle on jatkossakin, yhtenä vetonaulana Nurmeksen kesän tarjontaan. Asia ilmeni Tapani Laaksomiehen taannoin järjestämässä kyselyssä, jossa yritys sai vankan tuen toiminnalleen.

– Onhan se ikävä, jos asia ymmärretään vasta sitten, kun yritys menisi ulkopuoliselle. Se varmaan tarkottaisi, että veturitallin kalusto lähtee Nurmeksesta, Laaksomies harmittelee.

Tulevana kesänä Höyryraiteella vietetään juhlavuotta, kuinkas muuten kuin työn merkeissä. Kesän mittaan on lukuisia reissuja tallin helmen, HV3 Heikki-veturin vetämänä.

Varsinaista vuosijuhlaa vietetään 20. heinäkuuta, jolloin ajetaan täyttä höyryä Valtimolle ja takaisin. Luvassa on myös juhlapuheita ja muuta asiaankuuluvaa. Matkustajia hemmotellaan tuolloin myös kakkukahveilla. Veturitallille rakentuu myös näyttely menneiltä vuosikymmeniltä. Yhtenä näyttelyn helmenä on veturitallin isännän nikkaroimat pienoismallit eri junatyypeistä, muun muassa tallin koko kalustosta.

Esillä on myös kuvakollaasi tallissa olevien kahden höyryveturin, Lilin ja Heikin, kunnostusprojektista, kun Laaksomies kavereineen herätti romutettavaksi tuomitut veturivanhukset henkiin vuosikausien projektissa.

Tallin höyryvetureista Heikki on tänäkin kesänä iskukunnossa ja valmiina raiteille. Lili puolestaan vielä työn alla, kun itärajan sulkeutuminen tammesi varaosien hankkimisen.