Toimitusvaltaus: Tie itsenäisyysjuhlaan – Katso kuvagalleria nuorten juhlavalmisteluista ja juhlasta ottamista kuvista

Valtimon koululle vietettiin viime viikon tiistaina itsenäisyysjuhlaa, jonka valmistelussa oli mukana koko koulu, sillä juhla liitettiin koulun MOK-viikkoon eli monialaiseen oppimiskokonaisuuteen.

Valtimon koulun opettajat päättivät jo syyslukukauden alussa, että koulun MOK-viikolla pidettäisiin itsenäisyysjuhla, joka valmisteltaisiin ja toteutettaisiin täysin omin voimin: itse tehtäisiin ohjelmat, tarjoilut ja koristelut.

Opetussuunnitelmakielessä MOK tarkoittaa viikon mittaista oppimisjaksoa, jonka aikana tutustutaan johonkin aiheeseen oppiaineiden rajoja rikkoen.

Myös lukujärjestys ja ikärajat joutavat silloin usein romukoppaan, samassa työryhmässä saattaa opiskella niin kolmosia kuin ysejäkin.

Tyhjästä lähdettiin liikkeelle.

Löytämisen iloa

8.-luokkalaiset Miira Karppinen, Juuso Karppinen ja Jalo Pylvänen ovat mukana ensimmäisenä juhlan valmistelupäivänä 15. marraskuuta. ”Itsenäisyys” sanana ei merkinnyt heille oikeastaan mitään, korkeintaan se tuo mieleen sodan.

Itse juhlakaan ei herättänyt suuria odotuksia. Juhlavalmisteluissa sen sijaan on mukavaa se, että saa olla poissa tavallisilta oppitunneilta. Miira Karppisella ja Kultasella on vielä edessä tiukat näytelmäharjoitukset.

8. luokan luokanvalvoja Nicholas Grigoriadis on ottanut vastuun näytelmän ohjaamisesta. Edessä on vielä paljon opettelua, mutta jo tässä vaiheessa opettaja odottaa arvokasta ja mieltä ylentävää juhlaa. Hänen mielestään itsenäisyys on älyttömän hieno juttu.

Avauskulkueen puvustusvastaavina häärivät 8.-luokkalaisista muun muassa Venla Kilpeläinen ja Enni-Maria Tamio. Odotettavissa on löytämisen iloa: mitä kaikkea puvustukseen sopivaa koulun kätköistä löytyy? Kilpeläiselle ja Tamiolle itsenäisyys merkitsee ennen kaikkea omaa suomalaista kulttuuria.

Kädentaitojaan saavat panna peliin myös koristelutiimiläiset, joihin kuuluvat muun muassa 5.-luokkalaiset Viivi Ahonen, Jesse Ikonen, Saku Karppinen ja Alisa Kortelainen sekä 7. luokalta Simo Pikkarainen. Suomenlippunauha on perinteinen koriste, ja niitä tehdään sarjatyönä. Pöytäkoristeiksi tehdään muun muassa pieniä sinisiä paperiruusuja.

Haastateltavien mielestä valmisteluissa on monenlaista hauskaa: ystävien kanssa olemista, askartelua ja kavereiden kanssa tekemistä.

Juhlalta odotetaan hienoja asuja, hyvää purtavaa ja hyviä esityksiä. Haastateltavista pari toteaa, ettei itsenäisyys merkitse erityisesti mitään. Jotkut taas ovat aivan päinvastaista mieltä. Yksi haastateltava jopa lausuu Suomelle rakkaudentunnustuksen, toiselle itsenäisyys merkitsee rauhaa.

Rypytettävää riittää

Juhla alkaa lähestyä ja keittiössä tuoksuu 1. joulukuuta. Tarjoiluryhmä saa panna parastaan. Keittiötä johtava kotitalousopettaja Pekka Rönkkö kertoo, että karjalanpiirakoita tehdään noin 600 kappaletta. Rypytettävää siis riittäisi. Vieraita on juhlaan ilmoittautunut nelisensataa.

Tehtäisiin myös 13–14 uunipellin kokoista täytekakkua, tietenkin sinivalkoisin sävyin koristeltuina. Meno keittiössä on äänekästä, kuinkas muuten. Riisipuuro kiehuu, kuoritaikina valmistuu.

Entä mitä tapahtuu samaan aikaan muualla? Näytelmää harjoitellaan Valtimo-talolla, ja ainakin toimitusryhmän vierailun hetkellä näyttelijät joutuivat hakemaan motivaatiota. Ohjaajalla sen sijaan riittää energiaa kuin höyryveturissa. Kuulimmeko jopa hieman puhinaa?

Musiikkiryhmäläisillä kaikki kuulostaa jo kovin valmiilta. Kestääkö heidän kuntonsa loppuun saakka? Toimitusryhmä jää miettimään sitä ja suuntaa kranssipajalle. Seinäkoristeiksi tulevat kranssit alkavat saada väriä, ja niille virkataan vimmatusti ripustusnauhoja. Yksi kranssi vietäisiin sankarihaudoille jo tiistaiaamuna lipunnoston jälkeen.

Valmisteluja seuraaville toimittajille jää vielä yksi tärkeä tehtävä: piirakoiden koemaisto. Ja kyllä! Täytettä on kunnolla, kuori on rapea ja voi maistuu. Kyllä vieraiden kelpaa.