Blogit

Kävin kampaajalla viime viikolla. Pyysin pätkäisemään hiuksistani pois kymmenen senttiä, ja värjäytin tukkani oranssiksi. Ja voi että, kuinka tyytyväinen olinkaan! Itsevarmuuteni koheni ja tunsin oloni heti energisemmäksi.

Äskettäisen uutisen mukaan jo kolme neljästä suomalaisesta nuoresta ja nuoresta aikuisesta on viime vuoden aikana törmännyt verkkovihaan. Vielä neljä vuotta sitten ilmiön kanssa oli joutunut tekemisiin noin puolet.

Milloin ja minne ikinä meneekään, voi joukosta löytää sen ihmisen (vanhan tai nuoren), joka pitää sosiaalista mediaa typeränä teinien hömpötyksenä. Sen, jonka mielestä kaikki asiat pitäisi Whatsapp- tai sähköpostiviestien sijaan hoitaa edelleen perinteisesti puhelimitse. Sen, joka naureskelee ammatikseen Youtube-videoita tuottaville parikymppisille.

Asiantuntijat varoittavat, että pahimmassa tapauksessa joudumme aikaan ennen antibiootteja. Sitä on hirvittävää ajatellakin.

Sitä jos on liian pitkään yksissä ja samoissa ympyröissä, ajatukset ja teot kiertyvät omien sarvien ympärille kuin metsälaitumelle ruostumaan unohdettu piikkilanka. Eikä se tee hyvää kenellekään. Se on kylmää, pistävää ja viiltävää kuin yksinäisyys, jota on maailmassa ihan riittämiin.

Trooppisen perhospuutarha Botanian aulassa on perjantaiaamuna kello 7 vähän hämärää ja hiljaista. Matkallani työntekijöiden pukuhuoneeseen vastaani pörhältää pirteä vapaaehtoistyöntekijä. Jättimäisessä kasvihuoneessa loistaa kuitenkin valo. Siellä ylipuutarhuri Yrjö Vähäkallio on jo vapauttanut Juuso-kakadun häkistään ja jakelee talkoolaisille työtehtäviä. On Botanian kuukausittainen huoltopäivä, jota minä olen päässyt tet-jaksoni päätteeksi seuraamaan.

Tänä päivänä harrastajahiihtäjäkään ei suihki mustikkasopan avulla vaan hirveällä raivolla, ettei kukaan muu ehätä edelle, ei edes rinnalle. On mentävä kuin raivo härkä – hyvä, ettei kuin raivo hirvi. Siinä jäisivät jo sunnuntaihiihtäjät sorkkien sotkettavaksi.

Mielipidekirjoitus sunnuntain Helsingin Sanomissa (29.1.) nosti hiukset pystyyn.

Olen kutsunut parasta ystävääni läskiksi. Haukkunut hänet pystyyn huonon kouluarvosanan takia. Valehdellut hänelle, pilkannut häntä, pakottanut sietämään kurjaa kohtelua, lytännyt hänen haaveitaan ja odotuksiaan. Silti en pääse hänestä koskaan eroon. Se paras ystävä olen minä itse.

Tämän elämänvaiheen iloihin kuuluu mahdollisuus kuunnella radiota silloin, kun huvittaa.