Blogit

Kun astelen Valtimon koulun pihalle, kuulen huudon: "Poroko se siellä?"

Mutta hyvänen aika. Sieltähän pujottelee kaksi tomeraa tonttutyttöä kaksistaan messuvilinässä.

Sehän oli menoa se, kun sukkelasanainen nainen huomasi minut Ylä-Karjalan tiskillä Nurmeksen joulumessuilla.

Kun jouluun on enää pari viikkoa aikaa, monella joulun järjestelijällä alkaa olla tulipalokiire lahjojen hankinnassa ja leivonnaisten valmistamisessa.

Joulu eikun tulla jyskyttää, mutta jokohan ensimmäiset ovat käyneet katsomassa sopivia joulukuusia metsästä tai jopa hakeneet sen odottamaan koristelua?

Ehdin jo vallan huolestua, kun Valtimon kylän raitilla tallusteli kaksi koiraa. Toivottavasti eivät ole hirven perään! Onneksi heillä olikin ihminen mukanaan, ja tuttavuutta piti lähteä tekemään oikein lähemmin.

Onkohan asianlaita sillä tavalla, että se on yleensä perheen emäntä, joka joutuu kantamaan suurimman vastuun joulun valmisteluista?

Naputellessani tätä tekstiä on Suomen 100-vuotissyntymäpäivä. Joku saattaisi ehkä kirjoittaa isänmaasta, mutta minulla on mielessäni vielä tärkeämpi aihe: ystävyys.

Nytpä sattuikin Porokylän raitilla jututettavaksi kauempaa tulleita vieraita, ihan Imatralta saakka.

Joulukalenterissa ei pidetä vapaapäiviä edes itsenäisyyspäivänä. Kukahan minut ottaa syliinsä tällä kertaa juttutuokion ajaksi?